Random facts about Gambia

Might include some fiction since it's based only on my own experiences.

Työnteko. Eroaa aikalailla suomalaisesta aikataulutetusta sykkimisestä. Esimerkkinä sosiaalityöntekijät mun harjoittelupaikassa. Työaika alkaa klo 8, töihin tullaan siinä 9 hujakoilla, heti perään tuleekin yleensä siivooja, joten toimisto tyhjäksi ja ulos istuskelemaan lakaisun, moppaamisen ja lattian kuivumisen ajaksi. Sitten alkaakin olla jo aamupalan aika. Lähikiskalle ostamaan tarpeet, kuorimiseen, pilkkomiseen ja keittelyyn hurahtaa helposti tunti. Tätä rataa jatkuu koko päivä. Joinain useimpina päivinä musta tuntuu, että koko päivänä ei ole tehty mitään työnkuvaan liittyvää.

MUTTA. Edellämainittu on vain niiden etuoikeus, joilla on vakioduuni. Iso osa ihmisistä työllistää itse itsensä ja siinä paikalliset onkin todella luovia, kekseliäitä ja ahkeria ja tekevät työtä aamusta yöhön. Kerran näin tyypin, joka kaupitteli kolmea noin 10 kpl:n topspuikkonippuja. Wau.

Lähdenpä tästä kaduille kaupittelemaan 4 paria housuja.

Tässähän on kaikki, mitä tarvitsee autopesulan perustamiseen. Huom. kyltti.

Yksi nainen mainosti mulle manikyyri-/pedikyyripalveluaan ja lähti lopuksi hakemaan korttiaan, jos joskus muutan mieleni.

Polttopuita myydän noin 5 halon nipuissa. Hiilikauppa on myös hyvä bisnes, niitä tulee ehkä 10 palaa pussiin.

 

 

Tämä  on Umi-nimisen tytön puutarha mun naapurissa. Se kertoi, että kun ei ole koulua/työtä niin se laittoi kasvimaan tyhjälle tontille, on munakoisoja, papuja, tomaatteja ja vaikka mitä.

Kotiäideillä on yleensä sivutyönä myydä ruokaa, välipaloja tai hedelmiä kaduilla, koulujen liepeillä tai oman kotiportin edessä. Katukeittiön lämmin kotiruoka maksaa about 25 dalasia (50 senttiä), vrt. ravintolat, joissa halvimmat annokset lähtee yleensä 250 dalasista. Lisäksi myydään paljon jauheesta valmistettua mehua, joka pakataan pieniin pusseihin ja pakastetaan, kappas mehujää. Hintaa 5 dalasia.

Tästä pöydästä ostan usein aamupalaleivän väliin herkullisia papuasioita. Ensin ostetaan leipä naapurikiskasta.

 

Ebe, paikallinen bouillabaisse, 5 dalasin kupillinen pussiin, kulmasta purastaan pala pois ja ääntä kohti.

Toki sinnikkyys on usein todella raivostuttavaa. Perjantaina kävin ”vähän kangaskaupoilla” ja löysin aivan ihania juttuja, joita varten piti lähteä nostamaan rahaa. Siinä kävelymatkalla automaatille seuraan liittyi Lamin, joka kovasti halusi olla mun ystävä ja ”just nice to be nice”, ehdotti kivasti että kaipaan varmasti kylmää juomaa naapuribaarissa, josta kieltäydyin ja kun se siinä aikansa oli mua saattanut niin sanoin, että nyt riittää, mä menen tuonne niin mene sä jonnekin muualle. Nostin rahat ja lähdin kävelemään takaisinpäin niin Lamin lyöttäytyy taas juttusille, jos haluaisin mennä katsomaan sen kauppaa. Kerroin, että en halua, olen ostokseni tehnyt, enkä enää ikinä ole tulossa markettiin ja arvostaisin suuresti jos hän jättäisi minut rauhaan. Siinä vähän aikaa sitten jatkettiin keskustelua kunnes pääsin jatkamaan matkaa ja ostamaan kankaat. Kangaskaupalta lähdin taas takaisinpäin niin KUKAS SE SIINÄ?! Lamin kovasti kyseli jos nyt haluaisin katsastaa hänen kauppansa. Totesin, että minusta olisi mukavaa, jos hän lakkaisi seuraamasta minua. Hetken jankkaamisen jälkeen pääsin taas jatkamaan matkaa kohti kotia. Melkein pääsin taksiin asti, kun vielä kuului ”Maria, this is my shop, come and have a look! Maria, Maria, Maria!”.

 

Aina kun hermo on mennyt turhan sinnikkäisiin seuraajiin pahiten, jostain tupsahtaa avuliain ja ystävällisin gambialainen, johon suhtaudun, hermojen ollessa jo melko kireällä, epäilevästi ja epäystävällisesti ja jälkeenpäin vihaan itseäni. Niin kuin perjantaina kun olin päässyt taksiin. joka vielä odotti täyttymistään, joku tuli kolkuttamaan auton ikkunaan, olin ihan että hei, nyt mä en enää jaksa ketään enkä mitään. Niin, sehän halusi kertoa että mun mekon liepeet roikkuu oven välistä auton ulkopuolella.

Kävellessä kadulla tuntuu, että kellään ei ole kiire mihinkään. Olen kerran nähnyt yhden miehen juoksevan täällä puku päällä eli se oli tuskin lenkillä. Kävelytahti on myös kovin rauhallinen, aluksi mä menin täällä ihan maantiekiitäjänä, mutta kaikkea sitä oppii. Ei kannatakaan kävellä kovin lujaa kun aurinko hellii neljälläkymmenellä asteella. Nykyään mun vauhti on sellainen, että tullaan varmaan Toton kanssa hyvin toimeen.

Toisaalta vaikka ihmiset tallustelee hitaammin niin ne ei kyllä pysähtelekään turhan takia. Täpötäysissä marketeissä, joissa epätasaiset käytävät on täynnä huteria pöytiä, erilaisia tornirakelmia esim. sipuleista, tavaroita kanniskellaan tarjottimilla tai ämpäreissä päänpäällä, täyteen lastatut kottikärryt puskevat tietään läpi ihmisjoukon. Kukaan ei ikinä pysähdy väistämään. Kaikki vain jotenkin soljuu toistensa ohi ja mikä kreisimpää, kaikki pysyy pystyssä. Koska mun automaattinen reaktio on yleensä pysähtyä niin se aiheuttaa selvästi enemmän vaaratilanteita. Sitä paitsi on kovin vaikea liittyä takaisin ihmisvirtaan.

Yksi huikea osoitus kaiken kiireettömyydestä on tee. Täällä juodaan paljon pussiteetä, mutta lisäksi keitellään mintulla ja (järjettömällä määrällä) sokerilla maustettua vihreää teetä pienen pienessä pannussa pienen pienessä hiiligrillissä. Ensin tee kuumennetaan kiehuvaksi (hiilillä ottaa aikansa), sitten sitä haudutellaan melko pitkään, seuraavaksi sitä kaadetaan lasiin ja takaisin pannuun edestakaisin hyvä tovi. Sitten taas haudutellaan pannussa. Seuraavaksi kaadellaan teetä lasista lasiin, edestakaisin kunnes siihen muodostuu sopiva vaahtokerros. Ja tadaa, lopputuloksena 2 pienen pientä lasillista teetä. Ja eikun alusta.

 

Teenkeitolle on myös tyypillistä käyttää sen järjettömän kuuman pannun suojana joko papaijapuun lehteä tai pientä pahvinpalaa, joka saadaan teerasiasta.

 

 

 

 

 

 

Naiset ja niiden ihanat vaatteet ja asusteet. Ja tapa kantaa asioita pään päällä. Ja lapsia selässä kantoliinassa. Lapsia kannetaan selässä siihen asti kunnes ne kävelee itse. Pienten vauvojen niskaa ei ole tapana tukea. Sieltä liinasta niiden päät roikkuu miten sattuu ja sairaalassakin vastasyntyneitä nosteltiin esim. nilkasta ja ranteesta tai molemmista nilkoista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pukeutuminen on täällä aika vapaata ja hauskaa on kuinka sulassa sovussa ihmiset kulkee vähän perinteisimmissä asuissa ja länkkärivaatteissa.